Tammi-helmikuun aikana kierrän kinkereillä. Tänä vuonna kinkeriaiheena on Isä meidän -rukouksen alku. Siitä muutama näkökulma tähän nettipäiväkirjaankin:
"Isä meidän, joka olet taivaissa." Jeesus opettaa rukousta, ja sitä, että Jumala on meille kuin rakastava isä. Isä on vertauskuva. Jesajan kirjassa Jumalan toiminalle annetaan toisenlainen vertauskuva (66:13): Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan... Ja "meidän" on eri asia, kuin "minun". Muistammeko sen?
"Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Miten me pyhitämme Jumalan nimeä? Sitä voisi verrata siihen samaan, että miten me tuotamme kunniaa tai häpeää omille vanhemmillemme... Miten on: tuotammeko elämällämme, sanoillamme ja teoillamme kunniaa vai häpeää Jumalan nimelle?
"Tulkoon sinun valtakuntasi." Tällä pyynnöllä on kaksi merkitystä: valtakunta ajassa ja iankaikkisuudessa. Iankaikkisuudessa tuleva valtakunta (taivas) ja tämän ajan valtakunta (kirkko) ovat sidoksissa toisiinsa. Jumalan valtakunta tulee tänne, meidän syntisten ihmisten keskelle Sanassa ja Sakramenteissa. Siksi tästä "valtakunnasta" erotettu usko kuolemanjälkeiseen elämään ei ole totta, vaikka nykyään niin usein ajatellaan.
"Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa." Kumpaa me toivomme: Jumalan tahdon vai oman tahdon tapahtumista. Hyvä olisi muistaa, että Jumalan tahdon tapahtuminen on parasta mitä meille voi käydä. Sillä Jumala tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi.
"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Tapio Saraneva, KUA:n entinen johtaja muistuttaa, että vain 5 % vuosittaisesta sotavarusteluihin käytetyistä määrärahoista riittäisi poistamaan nälänhän maailmasta kymmenessä vuodessa. Siksi tämä rukouksen kohta on erityisen tärkeä; että löytyisi poliittista tahtoa.
Tästä jatketaan ensi vuoden kinkereillä, jos Jumala suo...
