Seurakunnan kiinteitä kuluja karsitaan

Seurakunnan jäsenmäärän pienentyessä ja valtiovallan tehdessä omia ratkaisujaan koskien myös seurakuntien taloutta seurakunnan tulorakenne ei vastaa nousevia kustannuksia ja vaatimuksia. Iitissä seurakunnan talous on ollut pitkään sillä rajalla, missä negatiiviset tilinpäätökset herättävät huolta toimintakyvystä ja tulevaisuudesta. Taloutta on pyritty hoitamaan vastuullisesti ja viisaasti, ja välttämättömät investoinnit on pyritty hoitamaan ajallaan. Myös toiminta on ollut vilkasta, ja sitä on pyritty kehittämään tasapuolisesti kaikenikäisille.

Seurakunnissa kiinteät kulut muodostuvat lähinnä henkilöstön palkkausmenoista sekä kiinteistöjen ylläpidosta. Kiinteistöstrategiassa pyritään löytämään säästöjä, mutta myös seurakunnan henkilöstömäärää voidaan pitää seurakunnan kokoon nähden liian suurena. Olemme tänä vuonna hallintoelinten rohkaisemana neuvotelleet työntekijöiden kanssa siitä, miten tässä tilanteessa mennään eteenpäin. Myös työntekijäjoukkomme on ollut minusta aidosti motivoitunutta etsiessämme uusia näkökulmia tilanteeseen.

Olemme mielestämme päässeet asiassa aika luontevasti eteenpäin. Emme kivutta, mutta kuitenkin. Esityksenä on, että kun vuoden loppuun mennessä nuorisotyönohjaaja-lähetyssihteerin sekä toisen diakoniatyöntekijän virat vapautuvat, ne jätetään täyttämättä. Lähetyssihteerin tehtäviä jaetaan diakoniatyöntekijälle ja toimistonhoitajalle, ja alakouluikäisten lasten (eli varhaisnuorten) toiminnasta kantaa vastuun jatkossa lastenohjaaja ja nuorisotyönohjaaja työparina. Toki näin esim. lasten kerhotoiminta tulee vähenemään, ja tilalle kehitetään uutta, tapahtumapohjaista toimintaa, kuten ohjelmallisia Donkkis-iltoja, joista vastuuta kantavat seurakuntamme kasvatustyön ammattilaiset Tuula ”Umbro” Lehtoranta ja Terhi Altio.

Uudessa tilanteessa kesä tulee olemaan haasteellista aikaa. Pyrimme kuitenkin edelleen pitämään rippikoululeirit normaalisti, sekä suositut varhaisnuorten leirit yhdessä kunnan kanssa. Varhaisnuorten leireihin toivomme kunnalta suurempaa panosta, sillä tähän asti yhteistyö on ollut aika nimellistä. Lisäksi kesäaikaan seurakuntaan on tarkoitus palkata kaksi kirkollisen alan opiskelijaa, mikä voisi toisaalta helpottaa myös opiskelijoiden orientoitumista kirkon työhön.

Syksyn jo alkaneesta toiminnasta kantaa vastuuta osaava ja sitoutunut työntekijäjoukkomme, josta olen kiitollinen. Toivonkin, että myös kaiken ikäiset seurakuntalaiset löytävät paikkansa kotiseurakuntansa toiminnasta. Varsinaisista päätöksistä, kuten tehtävänkuvista ja kahden toimintapuolen viran lakkauttamisesta vastaa kirkkoneuvosto ja -valtuusto.

Reformaation päivä

Ensi sunnuntaina vietämme Reformaation päivää. Lehdessä olleesta ennakkotiedosta poiketen sunnuntain messu 20.10. klo 12 pidetään Kausalan seurakuntakeskuksella. Pahoittelen väärää tietoa!Messun jälkeen Iitin Eläkkeensaajat tarjoavat kirkkokahvit, tervetuloa! 

Reformaation päivänä muistamme uskonpuhdistajaamme Martti Lutheria. Hän syntyi talonpoikaissukuun Eislebenissä, Saksassa vuonna 1483. Isä Hans lähetti poikansa jo alle viisivuotiaana kouluun ja Martti osoittautuikin lahjakkaaksi oppilaaksi aikansa oppiaineissa, kuten latinassa, puhetaidossa ja kirjoittamisessa.

Vuonna 1501 Luther aloitti Erfurtin yliopistossa menestyksekkäät opintonsa ja sai pian maisterin arvon. Isänsä toiveista huolimatta hänestä ei tullut kuitenkaan lakimiestä, vaan pelästyttyään kovaa ukkosmyrskyä Luther turvautui rukoillen Pyhään Annaan, ajan tavan mukaisesti, ja myrskystä pelastumisen seurauksena ryhtyi augustinolaismunkiksi.

Luostarielämään liittyi ankara elämä ja hartaudenharjoitus. Siinä Luther toimi tunnollisesti, mutta ei koskaan kokenut itse tyytyväisyyttä kilvoituksestaan. Kaikista suorituksistaan huolimatta hän ajatteli, ettei riitä Jumalalle tai yllä sielunsa pelastukseen.

Lahjakkuutensa ansiosta Luther määrättiin opiskelemaan teologiaa ja vuonna 1512 hän valmistui teologian tohtoriksi. Psalmien ja Roomalaiskirjeen luennot johdattivat hänet Jumalan vanhurskaus -teeman äärelle. Ehkä vuoden 1518 aikoihin Lutherille kirkastui lopullisesti myös se, mitä vanhurskauttaminen uskon kautta merkitsee. Merkittävänä herättäjänä ja raamatunkohtana toimi Room. 1:16-17: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: Uskosta vanhurskas saa elää.”

Kevät on hienoa aikaa

Mikä on sinun lempi vuodenaikasi? Minulla se oli joitakin viikkoja sitten vielä talvi, nyt se taitaa olla kevät. Tässä mielessä taidan olla päättämätön. Eri vuodenajat vievät minut mukanaan. Ja onkin hienoa, että meillä Suomessa on vielä vuodenaikoja, vaikka ilmastonmuutoksen myötä ne uhkaavat perinteisessä mielessä muuttua.

Näinä viikkoina monet ovat huokailleet ihastuksissaan, kuinka ihanaa aikaa kevät on. Luonnon herääminen antaa toivoa ja puhuttelee myös hengellisesti. Se, mikä luonnossa oli talvella kuin kuolleena lumen ja jään vankina, herää lämmön ja valon myötä uudelleen elämään. Jumalan luomisvoima on ihmeellinen, ja luonnon herääminen kertoo tavallaan myös iankaikkisuuden toivosta.

Kirkkovuodessa elämme nyt iloista pääsiäisen jälkeistä aikaa. Ylösnousemuksen juhla kertoi Kristuksen voitosta, jonka hän sai synnin ja kuoleman vallasta. Uskon kautta pääsemme osalliseksi tästä voitosta niin, ettei edes oma syntisyys voi lopulta pitää meitä vankinaan. Jeesus on ristillä sovittanut syntimme, ja lahjoittaa omilleen pelastuksen ja iankaikkisen elämän.

Ensi sunnuntain aiheena on ”Taivaan kansalaisena maailmassa”. Evankeliumikirja muistuttaakin, että seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Kevätkin kertoo tästä. Kuoleman ja katoavaisuuden keskelle alkaa versota uutta elämää, ihmeellistä iloa, rakkautta ja toivoa. Tätä me saamme pyytää myös itsellemme.

Talousarviokokouksessa

Kirkkovaltuustomme kokoontui eilen viimeiseen kokoukseensa, kun vuoden vaihteessa valtuustokausi päättyy. Käsillä oli talousarviokokous, ja kun talouspäällikkömme oli estynyt, jouduin itse esittelemään myös toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Teologin koulutus ei anna oikein eväitä talousasioiden käsittelyyn, joten koin tilanteen kiusalliseksi. Pienessä seurakunnassa joutuu ajoittain kuitenkin venymään mitä erilaisimpiin juttuihin, ja yhteistyöllä valmistelimme työkavereiden kanssa "väläyksiä" ensi vuoden toiminnasta. Erään kokeneen talous- ja hallintomiehen ohjeen mukaan olisikin tärkeää, että toimintaa ja taloutta suunniteltaisiin käsi kädessä.

Ensi vuonna 2023 Iitin seurakunnan suunnitelmissa on ainakin seuraavia juttuja:

• Kinkerit, aiheena uskontunnustus (katekismuksen kappaleet 12-24). 
• SYKE-illat kerran kuussa, vieraita, elävää musiikkia, opetusta ja rukousta. 
• Raamattuluentopäivä 11.2., mukana Marko Marttila ja Pekka Särkiö.
• Musiikkityö on sijaisuuksista huolimatta on elävää, mm. Kirkkokuoro ja Laulun ystävät.
• Diakoniassa Lohtu-kahvila yksinäisille, leskille, sureville jne.
• Lähetystyössä tuetaan Vilmalotta Schafhauseria pakolaistyössä Espanjassa (Kansanlähetys).
•  Tapa-Jaakobin vieraat Iittiin elokuussa (?)
• Perhetyössä etsitään mahdollisuuksia myös parisuhdetyöhön.
• Lapsille ja perheille laskiaistapahtuma Etelä-Iitissä.
• Kouluyhteistyötä joulu- ja kevätkirkot ja salatut elämätaidot tunne- ja ryhmätyöskentely kerran kk vitosluokkalaisille.
• Aikalisässä 15-35 nuorta joka ilta. Toimii väylänä myös muuhun seurakunnan toimintaan.
• Kunnan kanssa perustetaan uimaranta Heinlahteen.

Tervetuloa mukaan!

Hyvää Juhannusta!

Huomenna on Juhannusaatto, jos Jumala suo. Meillä Iitin seurakunnassa juhlitaan juhannusta kansanlaulukirkossa Kausalan seurakuntakeskuksella lauantaina klo 12. Kansanlaulut sopivat hyvin juhannukseen; onhan se suomalaisille tärkeä keskikesän juhla ja Suomen lipun päivä.

Vielä laajemmin Juhannus on Johannes Kastajan päivä, jota ryhdyttiin viettämään kristittyjen parissa jo 400-luvulla. Ajankohta liittyy jouluun: syntyihän Johannes puoli vuotta ennen Jeesusta.

Johannes Kastaja oli karski profeetta, jolla oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja (Mt 3:4). Näin Johanneksen esimerkki riisuu meidät kaikesta tekopyhästä ja ulkokultaisesta.

Johannes oli tienraivaaja ja tiesi, että hänen jälkeensä tulee toinen. Hän valmisti tietä Jeesukselle, julistamalla Jumalan sanaa ja kastamalla ihmisiä Jordan-virrassa. Myös Jeesus tuli Johanneksen kasteelle, ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen tavoin. Tästä alkoi Jeesuksen julkisen toiminnan aika.

Juhannuspäivän evankeliumissa (Lk 1:57-66) vanhemmat Elisabet ja Sakarias antavat vastasyntyneelle pojalleen nimen. Muutkin läheiset halusivat osallistua nimen antoon, ja näyttää siltä, että nimestä vallitsi erimielisyys. (Tuttu tilanne joskus meille papeillekin ajalta, jolloin kastettavan lapsen nimeä ei vielä tarvinnut ilmoittaa etukäteen kirkkoherranvirastoon.) Elisabet ja Sakarias olivat kuitenkin yksimielisiä ja antoivat enkelin ilmoituksen mukaisesti pojalle nimeksi Johannes. Se merkitsee ”Jumala on armollinen”.

Rukoilemme: Jumala, taivaallinen Isä. Sinun sanansaattajasi Johannes Kastaja raivasi tietä Vapahtajamme tulolle ja kutsui ihmisiä parannukseen. Raivaa meidänkin sydämestämme kaikki, mikä estää meitä vaeltamasta tahtosi mukaan. Tee meistä sanansaattajia, valon todistajia. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Oletko hädässä ja apua vailla?

Olemme saaneet tänä talvena aivan upeat luistelujäät. Retkiluistelu on lisännyt suosiotaan, mutta samalla on kuultu myös jäiden pettämisistä ja jopa hukkumisista. Vastaavasti vuoriympäristöissä vapaalaskua harrastavat saattavat joutua lumimassojen peittämiksi, jos lumivyöryvaaraa ei ole osattu arvioida oikein. Olen koittanut molempia lajeja ja olen miettinyt niihin liittyviä riskejä. Ja miltä tuntuisi pudota jääkylmään veteen varusteineen? Tai lumivyöryn hautaamaksi? Pelkkä ajatuskin on kauhea.

Raamattu kuvaa syvyyksiin, synnin ja tuonelan valtaan joutumista värikkäin kielikuvin. Kuvat löytävät kaikupohjaa tavallisesta elämästä, niistä vaikeista kokemuksista, joihin itse kukin meistä ajoittain joutuu. Hengellisessä merkityksessä elämä saattaa ajautua juuri sen kaltaiseen umpikujaan tai hätään, ettei tunnu löytyvän poispääsyä tai apua. Onko meillä auttajaa hädän hetkellä? Onko silloin ystävää, joka nostaa ylös, pelastaa ja auttaa?

Ensi sunnuntai muistuttaa siitä, että Jeesus auttaa hädässä. Sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa niin sisäisessä kuin ulkonaisessakin hädässä, saadaanhan Raamatun kertomuksista lukea myös siitä, miten luonnonvoimatkin ovat hänelle alamaisia. Kun järvellä tuli myrsky, Jeesus tyynnytti sen (Matt. 8:23–27). Ja kun Pietari uhkasi hukkua, Jeesus pelasti hänet (Matt. 14:22–33).

Nämä ihmekertomukset ja Jeesuksen voima on tarkoitettu rohkaisuksi arjenkin keskelle. Usko Jeesukseen voittaa ihmistä useinkin kalvavan toivottomuuden ja antaa uutta luottamusta elämään.

Hetkeksi hiljene maa (virsi 935)

Loppiaisbändi esiintyi Iitin kirkossa 6.1.2022, täyttäessäni 50-vuotta. Paras syntymäpäivälahja, kun tytöt lähtivät matkaan. Enni-kanttori, Matleena P, Siiri P ja Mikko P.

Jumala ei erottele, eikä arvioi (Joulutervehdys 2021)

 Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.

Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi,

Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. (Jes. 60:2)

Olemme valmistautumassa toiseen koronajouluun. Kaikki meistä taitavat toivoa, ettei näin olisi. Joululauluja on laulettu koronapassien turvin, muuten kokoontumisrajoitukset olisivat estäneet senkin. Osa on siis joutunut tyytymään muunlaisiin tilaisuuksiin ja onneksi jumalanpalveluksiin on kuitenkin päässyt passitta.

Jouluaaton antifoni (eli psalmin johdantolause) lupaa talven ja yön pimeyden keskelle aamun kajoa. Tänä vuonna rukoilemme, että pimeyden keskelle syttyvä kirkkaus olisi lupaus myös paremmasta tulevaisuudesta, ilman pandemiaa. Siihen liittyisi se, että voisimme jälleen kokoontua yhteen, isolla joukolla myös kirkkoon. Ja juhlia vaikkapa syntymäpäiviä vapaasti, ilman kokoontumisrajoituksia ja tartuntapelkoa.

Nyt on kuitenkin vielä toisin. Siksi kutsun sinua mukaan jouluaattona aattohartauteen Iitin kirkon edustalle, ulkotilaisuuteen. Tai vaihtoehtoisesti Vuolenkosken hautausmaalle. Ota mukaasi kasvomaski ja virsikirja/älykännykkä, josta voit katsoa yhdessä veisattavan virren sanat. Toki joissakin joulunajan tapahtumissa pääsee myös kirkkoon sisälle, kun niissä sovittu henkilömäärä ei ylity.

Hankalista olosuhteista huolimatta joulun sanoma on kuitenkin totta ja kiitollisuus täyttää mielen. Jeesus on tie Jumalan luo, eikä tälle tielle ole ihmisten asettamia esteitä. Kuten jouluaaton psalmissa luvataan:

Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.

Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. (Ps. 36:6-7)